Molla Millsin jalanjäljillä

Molla on ihana! Virkkaaminen on kärsinyt aliarvostuksesta, ja Molla on tuonut tekniikkaan uutta puhtia. Hurraa! Tämän kännypussukan tein Virkkuri-kirjan idean pohjalta oman puhelimeni strategisten mittojen mukaisesti. Nämä nykyiset älypuhelimet ovat sen verran hienoja (verrattuna siihen legendaariseen Nokian 5110-malliin), ettei niille kelpaa ihan mikä tahansa pussukka. Kyllä nyt kelpaa!

psst! Taustalla näkyy nypläämäni loimilankaliina. Kiva työ kun ei tarvi päätellä lankoja!:)

Päivän tärkeimmät ilmoitukset

Viime syksyllä löysin ihanan, vanhan sanomalehden näköistä lahjapaperia. Taika-lehdessä (en millään muista minkä vuoden lehdessä) oli kerran ohje paperikankaan tekemiseen, ja tämän lahjapaperin nähtyäni tiesin sen kuuluvan juuri tällaiseen kassiin. Koska mikään ei ole niin viihdyttävää kuin lukea vanhojen lehtien mainoksia ja ilmoituksia; niissä kun on Teitittelymuodot kohdillaan! Kassi on suloinen, mutta ei kestä kuljettaa kauheaa määrää kirjoja kerrallaan. Siis sellainen pyhäkassi. Vain harvoihin ja valittuihin tilaisuuksiin tai kantamuksiin.

Kun Offi ei auta

Varmoja kesän merkkejä on kaksi: 1. virkkaus ja 2. ompelu. Jälkimmäinen on tänä kesänä ollut isommassa roolissa kuin ensimmäinen. Toukokuussa minua taisi puraista ompeluitikka, kun kävin Eurokankaassa ostamassa kirjaimellisesti kasan kankaita. Osa kankaista on vielä kaapissa odottamassa vähän viileämpiä ompelupäiviä.

Ihana fiftarihame <3 Malli on lehdestä Suuri käsityö 4/2014.

Eipä sitä silloin kesäkuun +4 asteen päivinä tiennyt, että tänä kesänä tarvitaan ihan oikeasti hellemekkoa! Tämäkin mekko on Suuri käsityö -lehdestä 4/2014.

Ompeluitikan purema taitaa nyt olla sitä luokkaa, että siihen ei pahemmin muu auta kuin ompelu. 

Takaisin ruotuun!

Mitä? Viimeisestä postauksesta jo useampi kuukausi? Hiljaiseloa on siis ollut blogin puolella, mutta ei allekirjoittaneella. Remppaa on tehty siihen malliin, että pelkäsin jo vasaran pysyvän paremmin kädessä kuin neulepuikkojen. Erittäin hälyyttävää siis! Siispä täytyy tähän ens alkuun esitellä alkukesän tuotos: NEULEPAITA.

Malli on lehdestä Suuri käsityö 5-6/2013. Keltainen ei ole koskaan ollut suosikkivärini, mutta siinä alkukesän kylmyydessä tuli sitten valittua aurinkoinen väri. Eikä se oikeastaan hullumpi ole, pinttyneet tavat on välillä hyvä rikkoa. Paita valmistui nopeasti; malli oli helppo ja lanka paksu.

Olen tässä remontin edetessä oppinut vasaran anatomian lisäksi sen, että kiireellä ei kannata asioita tehdä. Kauhukseni olen huomannut olevani kauhean malttamaton; kaikki pitäisi saada äkkiä valmiiksi. Hassua sinäänsä, sillä käsityöihmisenä luulisi minun olevan kuin viilipytty.. Kiitos siis mummuni karjalaisuuden, mie on ain vähän hättäine.

Kesä alkaa virkkauksella

Mistä tietää että kesä on tulossa? Siitä, että alan kaivaa virkkuulankavarastojani ja virkkuukoukkuja esille. Kesä on virkkauksen aikaa. Saatan olla ainoa ihminen maailmassa tämän asian kanssa, mutta näin se on ollut jo hyvin kauan. Otin jo varaslähdön kesään (liekkö aurinkoisilla ja lämpimillä ilmoilla ollut osuutta asiaan) ja virkkasin tämmöiset somat kukkasen korviin.

Kurrepitsin ylistys

Frivolité, käpypitsi tai sukkulapitsi, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joku nimitti sitä jopa kurrepitsiksi, hauska nimi minusta. Tähän tekniikkaan hurahtaa tai ainakin allekirjoittanut on niin tehnyt. En tiedä mikä näissä vanhoissa erikoistekniikoissa minua oikein viehättää, mutta tämä tekniikka tuntuu omalta. Nyhertämistä ja näpräämistä se on, mutta se sellainen pikkutarkkuus on tällaiselle muuten suurpiirteiselle ihmiselle hyväksi. Kannattaa siis kokeilla, ei se oikeasti mitään avaruusteknologiaa ole. Näin sanon aina kursseillani opiskelijoille vastaukseksi kysymykseen "onko se vaikeaa". Jotkut uskovat ja toiset eivät. Ei voi tietää ennen kuin on kokeillut.

Leppoisa lomapäivä

 Opiston hommat alkaa olla näyttelyä vaille paketissa. TAAS! Mihin se aika meni? Vuosi meni niin uskomattoman nopeasti, että epäilen sen olleen vain kuviteltua. Erään kurssin opiskelijat halusivat tietää, mitä aion nyt sitten tehdä lomalla. Hymyilin leveästi ja kerroin lainaavani kirjastosta hurjan ison kasan kirjoja ja lukea niitä ulkona kahvin kera. Noh, katsotaan maltanko. Oikeasti aion jatkaa remppaa ja pihahommia. Siinä sivussa opettelen elämään ilman kelloa ja tehtävälistoja.

 Nämä korut syntyivät ensimmäisenä lomapäivänä. Voisin siis sanoa niitä pääntyhjennyskoruiksi. Kaikissa on käytetty lasihelmiä ja hopeaosia. Dream-korussa on lisäksi kivihelmiä.

Kummitytölle

Tyylilleni uskollisena ostin yhdelle kurssille "vähän reilusti" Novitan Miami-lankaa. Tähän lapsen mekkoon sain kulumaan ylimääräiset Miamit. Kätevää! Malli on Novitan kesä 2012 lehdestä.

Ihan itte

Tadaa! Uusi aluevaltaus tehty, nimittäin itse tehdyt helmet. Näitä tehdessä pääsee luovuus oikeuksiinsa. Onneksi talviloma (eli näpertelyloma) alkaa viikon päästä; pääsen silloin tekemään näitä lisää. Sitäpä odotellessa..

-20 astetta vaan eipä palele!

Näin on kun laittaa tämä lapaset kätösiin. Neulotut ja huovutetut lapaset ovat tämän alkuvuoden ehdoton valinta, koska mikään ei ole niin ärsyttävää kuin paleleminen. Mutta onneksi on lampaat!

Pallon pyörittäjä

Helmeilyjen ollessa tauolla pyörittelin hahtuvasta samanlaisia palloja kuin koruissa. Erona vain se, että nämä pallot eivät päädy koristamaan kaulaa vaan vaikkapa kesämökin keittiötä! Tadaa, vähänks on kivoja. Kevät on muuten tulossa, koska kuvat ovat jo paljon kirkkaampia. Se se vasta onkin kivaa!:)

Puita uuniin ja kaulalle

Vaikka ulkona paukkuu pakkanen, mieli on jo keväinen. Siispä näpersin keväisiä puuhelmiä. Talvi muistuttaa olemassa olostaan, koska kuva on kovin tumma; turkoosi on oikeasti kirkas turkoosi. Mutta eiköhän näillä väreillä talvi voiteta!

Kattilan ja pöydän väliin

Teemalla "uuteen keittiöön tarvitaan yhtä sun toista uutta" värkkäilin loppiaisena Kauhavan kangasaitan ohjetta mukaillen nämä tämmöiset pannunaluset. Helpot! Ja ihan kivatkin. Materiaalina on villalevy.

Hei hoi hauki!

Uuden vuoden kunniaksi sain jälleen yhden keskeneräisen työn valmiiksi. Hyvä minä! Tämän kalanruotohuivin aloitin syksyllä näyttääkseni opiskelijoille kyseisen tekniikan. Keskeneräisiä töitä löytyy- kerhon puheenjohtajana voisin tehdä uuden vuoden lupauksen siitä, että työt tehdään valmiiksi ajallaan, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. Uusimmassa Kotivinkissä (nro 23/2013) on Roope Lipastin juttu uudenvuodenlupauksista tai -toiveista. Siinä on minusta sanottu hienosti se, mitä aina opiskelijoilleni yritän sanoa, mutta en tietenkään sitä itse muista toteuttaa. "En aio toivoa, että olisit parempi ihminen. Ihminen on sitä mitä on.Sitä paitsi toive tulla paremmaksi pitää sisällään ajatuksen, ettei tällä hetkellä ole kyllin hyvä ja riittävä.-- Ole siis oma itsesi." Eli, aion siis tulevanakin vuonna aloittaa ainakin 20 uutta työtä ja lopettaa ne edelliset 15, koska olen silloin vain oma itseni.

Jos itse haluat tehdä kyseisen huivin allekirjoittanutta nopeammin, löydät ohjeen Novitan joululehdestä (2013). Lankana on käytetty Novitan Usvaa ja puikot oli numeroa 15.