tiistai 17. syyskuuta 2013

Myrsky

Täytyy nyt myöntää, että tässä on uusi suosikkini. Yksinkertainen, mutta kaunis. Mustat lasihelmet ovat siinä kolmessa rivissä ja jakajat välissä. Sattui tuohon kuvaan mukavasti tuo valokin. Aika nappisuoritus kaikenkaikkiaan!

aVaiN

Mistä näitä avainnauhoja oikein tulee? Ainakin niitä menee! Tässä jälleen yksi. Korussa puuhelmet ja hopeoidut metalliosat.

Sammalmättäällä

Entisenä kahvin suurkuluttajana muistelen haikeudella niitä hetkiä, kun puolukkareissulla istahdin mättäälle ja avasin kahvitermarin. Se tuoksu on jotain uskomatonta. Saati sitten se maku! Miksi kahvi maistuu ulkona aina paremmalta? Uskon, että mättäällä istuminen vaikuttaa siihen jotenkin. Nämä korvikset ovat kunnianosoitus kaikille niille sammalmättäille, jotka tekevät pahan makuisesta kahvista paljon parempaa juotavaa. Korviksissa on puuhelmet ja hopeoidun metalliosat.

Pudonneet sydämet

Korviksien idea on jo muutaman vuoden takainen. Nämä korvikset tein tilauksesta. Sydämet ovat lasia, metalliosat hopeoituja.

Näkymä ikkunasta

Ikkunan takana olevassa pihlajassa on kaunis ruskaväri. Tästä kaulakorussa olevat puuhelmet ovat samoissa sävyissä pihjalan kanssa. Punainen väri tosin vielä puuttuu.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kolme korusoturia

Yksin tai kaikki kerralla. Yhteen tai molempiin ranteisiin. Siinäpä näiden korujen käyttöohjeet. Ylemmässä korussa on puuhelmien lisäksi kirkkaat lasihelmet, keskimmäisessä hopeoidut metalliosat ja alemmassa huurrelasit.

Lumimarjat

Odotan jo lunta. Minua ei haittaa syksyn vesisade tai kirpakat pakkasaamut, sillä tiedän, että niiden jälkeen tulee lumi. Se narskuu kengän alla, ja välillä sitä pyryttää niin ettei eteensä näe. Se peittää kaiken alleen. Se tekee mielen ja luonnon valoisammaksi.

Miksi jo odotan? Koska sen jälkeen tulee kevät.

Korussa on käytetty puuhelmiä, koruvaijeria sekä hopeoituja metalliosia.

Ajatuksissa

Unohduin työpöytäni ääreen, ja tässä on lopputulos. Joskus kannattaa unohtua! Yksi työskentelymetodeistani on, että jos asia ei heti lähde rullaamaan omalla painollaan, se kannattaa unohtaa. Käytän tuota ennen kaikkea korujen tekemiseen. Helmet eivät järjesty itsestään riviin, eikä se onnistu aina minultakaan. Siispä täytyy olla tarpeeksi omissa ajatuksissa, jotta saa jotain itsekriittisyyden läpäisevää aikaiseksi. Korujen tekeminen voi kuulostaa kivalta "pikku puuhalta", mutta se vaatii ennen kaikkea ajatustyöskentelyä. Ja sitä flow:ta.

Korussa on keramiikkahelmiä ja lasihelmiä. Metalliosat ovat hopeoituja.

Onnen kyynel

Nämä korvikset ovat kaikessa yksikertaisuudessaan yhdet minun ehdottomat suosikit. Sydänlinkki ei tarvitse kaverikseen muuta kuin tumman violetin kivihelmen. Koru on kuin onnen kyynel.

Mielenkiintoista

Ihastuin turkoosiin kivihelmiin heti. Jokainen helmi on erilainen; jotkut ovat vaaleampia, toiset taas monisävyisempiä. Lisäksi erilaiset valot muuttavat helmen väriä. Siksi nämä korvikset ovat mielenkiinoiset.

Syysleimu

 Valmiit korulinkit tai -jakajat toimivat hyvin myös korviksissa. Näihin korviksiin valitsin kukkajakajan sekä lilat lasihelmet. Itselleni tein tällaiset punaisilla lasihelmillä, ja olen niistä tykännyt kovasti.

torstai 12. syyskuuta 2013

Sulassa sovussa

Pienet puuhelmet ovat tässä avainnauhassa sulassa sovussa pujoteltuina koruvaijeriin. Metalliosat ovat hopeoituja.

Puolihimmeä

Jotkut korut syntyvät kuin itsestään. Niin kävi tällekin korulle. Halusin tehdä synkän syksyisen päivän kunniaksi valoisamman korun. Iso sydänriipus on odottanut vuoroaan jo jonkin aikaa, ja tähän se sopi mielestäni täydellisesti. Käytin koruun lasi- ja kivihelmiä sekä hopeoitua metalliosia.

Kävellä kuin olisi kello kaulassa

.. Ja niinhän se nyt on! Tein itselleni aiemmin samantapaisen korun, ja totesin sen paitsi hirmuisen kivaksi myös hyödylliseksi. Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät osaa pitää rannekelloa. Jos se ei unohdu kaappiin, niin sitten se tuntuu epämukavalta. Aivan kuin olisi aina tiellä. Mutta tadaa! Enää ei ole kyseisiä ongelmia, kun laittaa kellon kaulaan ja sitten vaan töppöstä toisen eteen.

Korussa lasihelmiä ja hopeoidut metalliosat.

Joutilaisuuden loppu

Vaikka turkoosi ei ole syksyn väri, päätin näpertää helmilokerossani joutilaana olleet turkoosit lasihelmet koruksi. Ovaalin muotoiset lasihelmet ovat haastavat, sillä niille on vaikea löytää kavereita. Korun on oltava harmooninen niin väreiltään kuin muodoltaan. Jotta tämä nyt kuulostaisi vielä enemmän sisustusohjelmalta sanon vielä, että lehtiriipus linjailee samaa muotoa ovaalien lasihelmien kanssa.

Halla


Korun idea lähti vaaleista kivihelmistä. Yhdistin kivihelmien rinnalle kirkkaita ja savunharmaita lasihelmiä. Kivihelmet ovat mielestäni ihania helmiä, koska niissä on painoa ja tuntua. Nämä vaaleat kivihelmet tuntuivat alussa yhtä kylmiltä, kuin syksyn ensimmäinen hallavaroitus.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Taimi

Jännä, miten sitä väkertäessään aina miettii jotain henkilöä. Tätä korua tehdessä ajatuksissani oli Taimi-mummo. En oikein tiedä miksi, mutta ehkä mielessä oli Tornion aurinko ja Tupla-patukat keittiönkaapissa. Lapsuusmuistoja parhammillaan!

Korussa on isoja kivihelmiä ja pienempiä lasihelmiä.

Rakkaani


Uusi rakkauteni on vaijeri. Hopean värinen tottakai. Tällaisia koruja tehdessä on vähän samanlainen fiilis kuin silloin lapsena päivänkakkaran kanssa, "rakastaa, ei rakasta, rakastaa."

Ylemmässä kuvassa olevat korut on tehty puuhelmistä, alemmassa kivi- ja lasihelmistä.